Metallinen pii ja ferrosilikon ovat eri asioita. Tuotantoprosessi on samanlainen, mutta käyttökaava on erilainen, ja myös tuotteiden käyttötarkoitukset ovat erilaisia. Metallisessa piissä vaikeasti hallittava indikaattori on rautapitoisuus, kun taas ferrosipiin on suhteellisen yksinkertainen, yhdellä sormella. Raaka-aineiden osalta ferrosilikonia voidaan käyttää myös seosaineena teräksen valmistuksessa.
Tietyn määrän piitä lisääminen teräkseen voi parantaa merkittävästi teräksen lujuutta, kovuutta ja elastisuutta, lisätä teräksen magneettista läpäisevyyttä ja vähentää muuntajateräksen hystereesihäviötä.
Sitä käytetään laajalti niukkaseosteisessa rakenneteräksessä, liimateräksessä, jousiteräksessä, laakeriteräksessä, lämmönkestävässä teräksessä ja sähköpiiteräksessä. Sitä käytetään usein yksikiteisen piin valmistukseen tai ei-rautametalliseosten valmistukseen.
Teräksen lämmönjohtavuus: Korkea lämmönjohtavuus voi vähentää metallin kuumennusastetta muotin pinnalla, mikä vähentää teräksen lämpöväsymistaipumusta.
Yleisesti uskotaan, että teräksen lämmönjohtavuus liittyy hiilipitoisuuteen. Kun hiilipitoisuus on korkea, lämmönjohtavuus on alhainen. Kun hiilipitoisuus on liian alhainen, teräksen kovuus ja lujuus heikkenevät. Siksi keskihiilistä terästä käytetään yleensä kuumatyömuotina tuotannossa.
Teräksen kriittisen pisteen vaikutus: Yleensä mitä korkeampi teräksen kriittinen piste on, sitä pienempi on teräksen lämpöväsymistaipumus. Siksi verkon lämpöväsymiskestävyyttä yleensä parannetaan lisäämällä metalliseoselementtejä Cr, W ja Si lisäämään verkon kriittistä pistettä.
Koska käyttölämpötila- ja kuormitusominaisuudet vaihtelevat suuresti, ja minkään muottiteräksen lämpölujuus, kulutuskestävyys, murtumiskestävyys, lämpöväsymiskestävyys jne. on mahdotonta olla yhtä aikaa.
Valittaessa voimme keskittyä vain muotin keskeisiin suorituskykyvaatimuksiin etusijalle ja valita materiaalit muut ominaisuudet huomioon ottaen.
